22.12
Kuinka paljon meille onkaan ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Olimme vähällä menettää Huldan mutta suojelusenkeli ja eläinsairaaala Aistin henkilökunta pelastivat tämän aarteemme hengen. Pennut ovat kotiutuneet hyvin uusiin koteihinsa ja näyttelyssäkin olemme ehtineet pyörähtää.

10.11.2013 on päivä, jonka tulen muistamaan pitkään. Hulda imetti, söi, hoiti pentuja ihan normaalisti kunnes iltapäivällä aivan totaalisen yllättäen Huldan kunto romahti. Hulda ei jaksanut yhtään mitään. Tajusimme aika saman tien, että nyt oli hätä mutta mikä?. Onneksemme eläinsairaala Aisti päivysti. Pennut ja Hulda autoon ja sitten mentiin. Sairaalassa otettiin verikokeita, röntgenkuvia, ultrattiin. Huldalla oli kuumettya 40.6 astetta ja valkosolut olivat romahtaneet kahteen. Illan aikana selvisi, että Huldalle oli kehittynyt räjähdysmäisesti bakteeri peräinen maitorauhastulehdus. Aluksi kaikki lääkitys annettiin ns. pentujen ehdoilla. Pennut olivat niin reippaita ja uteliaita, ihmettelivät vaan kun aippä ei liikkunut. Yöksi pääsimme kotiin kun lupasimme tulla heti aamusta takaisin. Maanantai aamuna palattuamme takaisin Aistiin, eläinlääkäri Anna-Clara Blomqvist sai minut ymmärtämään, että Huldan oli jäätävä sairaalaan sisään. Sairaalahoito oli ainut vaihtoehto Huldan kannalta. Anci sai myös minut vakuuttuneeksi, että pennut jotka olivat siis 5-viikkoisia pärjäisivät kyllä jo ilman emää. Ja voi kuinka hyvin nuo pärjäsivätkin. Vaihdettiin lennosta äidinmaidonkorvikkeeseen ja kiinteää ruokaa olivatkin jo harjoitelleet syömään. Onneksi pennut olivat reippaita, tottuivat nopeasti korvikkeseen, mahat eivät reagoineet mitenkään nopeaan vaihtoon ja kasvoivat koko ajan hyvin koska huoli Huldasta oli musertavaa. Huldalle alkoi kehittyä verenmyrkytys, valkosolut nousivat korkealle ja silloin oli selvää ettei Hulda voisi enää imettää ja lääkityksessä ei otettu enää pentuja huomioon. Verenmyrkytyksen lisäksi tulehtunut nisä alkoi mennä kuolioon ja Huldan kunto vain heikkeni. Tulehtunutta, kuolioitunutta nisää ei voitu leikata koska Hulda tuskin olisi selvinnyt siitä. Saimme käydä Huldan luona kerran päivässä tunnin ajan ja ihana eläinlääkäri Anci ja muu henkilökunta pitivät meitä koko ajan ajantasalla Huldan voinnista. Torstaina vaikka Huldan kunto ei ollut juurikaan parempi eikä vieläkään suostunut syömään itse saimme Huldan kotiin yöksi. Kuolioitunutta aluetta piti suihkutella kolmen tunnin välein ja pakkoruokintaa piti jatkaa täällä kotona. Perjantaina Hulda jäi taas sairaalaan päiväksi suonen sisäiseen lääkitykseen ja tiputukseen. Muutama kriittinen arvo kuten albumiini oli onneksi lähtenyt nousuun ja illalla haimme Huldan taas kotiin. Haavaa suihkuteltiin koko ajan kolmen tunnin välein ja koska kyseessä oli erittävä haava kaikki alustat ja haavaa suojaamassa olleet topit vaihdettiin myös kolmen tunnin välein. Hulda lepäili pentuaitauksessa ja villit pentuset riehuivat muualla huushollissa. Saivat sentään nuuskutella toisiaan aitauksen läpi. Lauantaina Hulda vihdoin ja viimein suostui syömään edes jotakin itse ja sunnuntaina kuolioitunut alue alkoi irtoamaaan terveestä ihosta. Seuraavalla viikolla pienessä rauhoituksessa Aistin diplomikirurgi poisti kuolioituneen alueen. Avohaava oli hurja, iso ja syvä. Mutta hurjalla antibioottien määrällä, suihkuttelulla ja vetramil suihkeella nyt n.5 viikkoa myöhemmin haava on ummessa. Perjantai kontrollissa Hulda sai terveen paperit, kaikki maksa-arvot yms ovat palautuneet normaaleiksi. Paras joululahja!

No ihanaiset pennut sitten. Dani, Sella ja Hertta siinä sellainen kolmikko, että oksat pois täältä tullaan.
Dani on pikku äijä. Tässä meillä jo oli nähtävissä, että nuorella jässikällä oli aika rajut otteet siskojaan kohtaan. Nyt uudessa kodissa vauhtia on myös riittänyt ja rajat on pitänyt asettaa tiukasti. Yöt pieni mies nukkuu jo kokonaan ja pissavahinkoja ei enää juurikaan sisälle tule. Syö ja kasvaa hyvin. Reipas ja vauhdikas poika.
Sella on niin suloinen tättähäärä, todellinen draama queen joka kyllä Tikru mummonsa tapaan yrittää saada tahtoaan läpi piippaamalla ja jos ei muu auta yrittää ulvomalla. Nice try sanoisinko. Sellakin kasvaa hyvin vaikkakin syö vähän vaihtelevasti. Sopeutunut hienosti uuteen kotiin ja oikein reipas neiti uusissa tilanteissa.
Suloisista suloisin Hertta on mielestäni sisaruksiaan hieman rauhallisempi ja harkitsevampi. Rajuihin leikkeihin osallistui juuri silloin kun häntä sattui huvittamaan sanoisinko lady jo pienestä pitäen. Tämä meidän city koira on jo matkustanut metrossa ja ollut jo Saaran mukana töissä. Kuinka hyvin Hertta onkaan sopeutunut kaupungin sykkeeseen.
Kaikkien tämän syksyn kokemusten jälkeen tälläkin kolmikolla ja niiden ihanilla perheillä on erityinen paikka sydämessäni. Huldan pienet pallerot <3.

Voittaja näyttelyissä olimme kolmikolla Tikru, Hilma ja Vilma. Perjantaina Tikru veteraaneissa oli ERI2 SA ja jäi PN kisassa viidenneksi. Vilma sai ERI:n ilman SA:ta. Hilma oli upeasti PN3 saaden vara-CACIB:n joka muuttuu CACIB:ksi. Lauantaina ja sunnuntaina kaikki saivat ERI:t ilman SA. Kiitos Panu ja Miina jälleen kerran!
Pyhien jälkeen sitten enemmän Hilman pentuesuunnitelmista. Nautinnollista ja rauhallista Joulun aikaa!

25.10
Pentulaatikossa on jo vipinää havaittavissa vaikkakin pennut tietysti vielä nukkuvat tosi paljon. Hännän heilutuksia, murinaa, kävelyharjoituksia, korvan lehtien "värinää", silmien raotusta ja avautumista, maiskutuksia, haukotuksia ja reviirin laajentamista. Nukun vielä pentulaatikon vieressä ja toissa yönä aamupuolella heräsin maiskutus ääneen ns. korvan juurella. Kun raotin silmiä näin Huldan makaavan vieressäni ja mitä ihmettä pentu tisulla. Tarkemmin katsottuani huomasin, että Dani meidän pieni mies oli sitten päässyt pois pentulaatikosta, avoinna olleesta oviluukusta. Oma-aloitteinen 16 vuorokautta vanha pentuliini meillä :). Oma-aloitteisuus tarttui koko porukkaan ja kaikkihan sieltä jo yrittävät pois. Sella on pienin ja sukkelin suloisuus, painoa kertynyt 1360g. Hertta on isoin ja laiskin ihanuus, 1660g. Dani on rauhallisen topakka pieni mies, 1530g. Kiitos vielä kerran Hertan ja Sellan tulevat perheet vierailusta, oli ihana tavata, nähdään taas pian. Danin perhe tulee ensi viikolla ja mikä ihan suloisuus täällä odottaakaan heitä :).
Vilma ja Lucky ovat tietysti tosi kiinnostuneita uusista tulokkaista mutta eipä Hulda tätä kaksikkoa vielä pentujen lähellä halua. Ehkäpä parin viikon päästä.
Hilma on ollut taas Hilma:) Puolustuksena sanottakoon, että valeraskaus on ehkä osa-syyllinen tai niin kai sitä luulisi. Hilman kotipihalla oli ilmestynyt hyvän kokoinen kuoppa ja veikkaus oli ettei se ollut Tipe. Sängylle oli ilmestynyt läntti joka ei tainnut ollakaan kissan aikaansaannos ja olemattomia asioita pitää haukkua joka nyt ei onneksi ole todellakaan tyypillistä käytöstä. Tätä ja paljon muuta. Ehkäpä Hilmalla on teini-iän kotkotukset ennen tiineyden seesteistä aikaa :) Uros valinta on loppusuoralla.
Tahvolle taasen iski syysväsymys rankan metsästys/lomaviikon jälkeen. Eiköhän se mene huilaamalla ohi.