Menu:

 
 

Llewpart's walesinspringerspanielit vuodesta 2008

Meitä on nyt vuoden 2020 alusta lähtien kolme virallista Llewpart's kennelnimen haltijaa ja kasvattajaa, Heidi, Miina ja Jasmin.

Ensimmäinen Llewpart's pentue syntyi 14.7.2008 ja sen jälkeen pentueita on tullut harvakseltaan. Jokainen pentue on tarkkaan harkittu ja jokainen pentu on meille tärkeä. Pennut syntyvät ja kasvat kotioloissa ja ovat osa meidän arkea.

Esittely Heidi - instagram Llewparts_wss

Perheeseeni kuuluu avomieheni Jarmo, tyttäreni Jasmin ja vaihteleva joukko punavalkoisia veijareita. Hulda vauhdikas grand old lady, sielun peili Vilma ja hänen tyttärensä Fanny. Fannyn tytöt Hilla ja Iita ovat perheemme uusimmat veijarit. Nämä punavalkoiset pitävät huolen ettei arjesta puutu palvovia katseita, kainalokaveria eikä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vilma on yhteisomistuksessa veljeni Anssin kanssa. Miinan kanssa minulla on yhteisomistuksessa Alma ja Kaisla. Ruotsin tuontimme Tonic on minun, Miinan ja Jasminin yhteinen veijari. Jokaisella kasvatillani on paikka sydämessäni <3
Asumme Lohjan Muijalassa.

Olen syntynyt ja viettänyt nuoruuteni Lappeenrannassa. Syntymäkodissani on lähes aina ollut koira. Monirotuinen Riku oli ensimmäinen koiramme. Vuonna 1989 kotiimme saapui Amerikancockerspanieli uros FIN MVA Serene Sailorman Swing "Sulo". Sulo oli aivan mieletön persoona. Sulon kanssa harrastin tokoa ja näyttelyissäkin kävimme. Taippareitakin yritimme mutta ei suostunut uimaan, vaikka yleensä pienikin rapakko riitti uimiseen.

Vuonna -91 päiviämme saapui hurmaamaan musta Amerikancockerspanieli narttu FIN MVA Eveil D`Une Passion de la Vigie "Lyyti, Lysie". Lysie oli ensimmäiset vuodet minun ja Tannisen Marjatan (kennel Serene) yhteisomistuksessa. Lysie sai kaksi pentuetta ja kävimme näyttelyissä.

Vuonna -93 muutin Lohjalle ja sillä tiellä olen. Välillä asuimme viitisen vuotta Pohjan kunnan Antskogissa mutta vuodesta 2002 lähtien taas Lohjalla. Antskogin vuosina 3.12.1998 syntyi maailman suloisin prinsessa, tyttäremme Jasmin.

Juhannusaattona 2002 jouduimme jättämään haikeat jäähyväiset Sulolle. Hengittäminen kävi 13-vuotiaalle liian raskaaksi. Lysie asusteli viimeiset vuotensa äitini ja isäni hellässä huomassa. Eron hetki tuli tammikuun lopussa 2005.

Vuoden 2005 pääsiäisenä elämämme muuttui. Se siis muuttui isolla M:llä. Luoksemme muutti 16.2.2005 Lappeenrannassa syntynyt Walesinspringerspanieli Milfeddyg Llewpart "Tikru". Muistan hetken kun olimme hakemassa Tikrua. Valloittava lauma walesipentuja kiihdytti kohti tutustumaan kuka tuli kuka tuli. Yksi näistä suloisista otuksista halusi välittömästi tutustua kengännauhoihini. Ja sehän oli meidän Tikru. Tikru oli upea koira, jota kukaan tuleva ei koskaan tule korvaamaan. Olen mielettömän kiitollinen, että Tikru oli ensimmäinen walesini ja hänestä tuli Llewpart's koirien kantanarttu. 18.6.2018 Tikru nukkui ikiuneen nukkuessaan täällä kotona 13v 4kk ikäisenä.

Kävin kasvattajan peruskurssin vuonna 2008 ja kennel nimekseni vahvistui Llewpart's. Samana vuonna syntyi ensimmäinen pentueemme. Olen Suomen Kennelliiton jäsen ja olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. Olen jäsenenä Springerspanielit Ry:ssä. Minut valittiin Springerspanelit ry:n hallitukseen kolmivuotis kaudeksi 2019 - 2021. Lisäksi olen jäsen walesinspringerspanielin jalostustoimikunnassa, näyttelyasiaintoimikunnassa ja wss pentuvälittäjä. Sukoka, Suomen Koirankasvattajat ry:n jäsenenä olen ollut vuodesta 2018 lähtien.

Vuosien varrella on koirien kanssa tullut harrastettua monia eri lajeja, ihan vain ajatuksena tehdä kivoja juttuja yhdessä koirien kanssa. Agility, rally-toko, nose-work, näyttelyt, koirien kuntopiiri ja paljon ihania yhteisiä metsäretkiä sienestäen yms. Kennelliton kaverikoiratoiminta on erityisen antoisaa vapaaehtoistoimintaa, jossa olemme olleet mukana vuodesta 2019 lähtien. Syksyllä 2020 osallistuimme ensimmäistä kertaa spanielien metsästyskokeen vesityökokeeseen. Siihen treenaminen oli hyvin opettavaista ja antoisaa puuhaa. Päivän kruunasi hyväksytyt suoritukset kaikille mukana olleille koirillemme. Se oli yksi hienoimmista hetkistä!

Walesinspringerspanielit ovat vieneet sydämemme  ja näiden upeiden koirien myötä olemme saaneet paljon uusia tuttavia ja ystäviä. Kiitos rakkaat ystävät, että olette olemassa.

Esittely Miina - instagram _miissu_wss

Asun avomieheni ja neljän walesimme kanssa Savitaipaleella, Etelä-Karjalassa. Laumaamme kuuluu Tipe -07, Hilma -11, Alma -14 ja Kaisla -16. Vuosien saatossa olemme harrastaneet koirien kanssa mm. rallytokoa, noseworkia sekä agilityä ja käymme toki näyttelyissä. Kaikesta harrastamisesta huolimatta, koirat näyttävät nauttivan eniten metsälenkeistä ja kesällä uimaretkistä. Itse toimin Savitassut ry:n sihteerinä, kuulun Suomen kennelliittoon ja olen allekirjoittanut kasvattaja sitoumuksen. Lisäksi olen jäsenenä Springerspanielit ry:ssä ja Kaakkois-Suomen Spanielikerhossa.

Lapsuuden kodissani on melkein aina ollut koiria. Ensin tuli labradorinnoutaja ja siitä muutaman vuoden päästä lisäksi suomenajokoira. Nykyisin vanhempieni luona asuu sileäkarvaisianoutajia, suomenajokoira ja onpa sinne sattumuksien kautta eksynyt myös yksi walesinpringerspanielikin. Lapsuuden kodista muutettuani jouduin elämään olosuhteiden pakosta pari vuotta ilman koiraa, mutta vihdoin syksyllä 2007 koirakuumeeseen tuli helpotusta ja meille muutti ensimmäinen walesinspringerspanielimme Tipe. Tipeä hakiessamme muistan kertoneeni, että näyttelyt eivät ole ollenkaan minun juttu. Haluan lenkkikaverin ja voin kyllä puuhastella kaikkea muuta sen kanssa. Ja kaikkea kivaa puuhasteltiinkin, käytiin koirakoulussa ja jopa höntsä agilityssä. Tipe oli nuorena poikana aika vallaton kaveri, usein korvat olivat vain koristeena ja kuono vei lintujen perään. Uhoamisestani huolimatta näyttelyissäkin käytiin pentukehistä lähtien ja pääsi Tipe myös metsälle, siellä se on ollut parhaimmillaan.

Jossain vaihessa alkoi itää ajatus siitä, että haluaisimme toisen koiran. Tällä kertaa toiveissa oli narttu ja enemmän näyttelykoira kuin Tipe. Pääsiäisenä 2010 näin ensimmäisen kerran Huldan, Tikrun ensimmäisestä pentueessa. Siinä kohtaa tiesin, että jos Tikrulle tulee toiset pennut ja jos niistä olisi mahdollista saada pentu, haluaisin sen. Ja niinpä loppukesästä 2011 meille muutti Llewpart´s kennelistä Tikrun tyttö Hilma. Ja siitä hetkestä on myös lähtenyt minun, Heidin ja Jasminen yhteinen taival. Hilma oli Tipeen verrattuna todella helppo, söi hyvin (välillä liiankin) ja otti muutenkin melko rauhallisesti ja rennosti. Tätä omantiensä kulkijaa pystyi aina lahjomaan herkuilla. Hilman kanssa käytiin näyttelyissä melko paljon ja ajoittain neiti pärjäsikin ihan kivasti.

Hilma ensimmäiset pennut (Llewpart´s E-pentue) syntyivät ja kasvoivat meillä keväällä 2014. Tämä oli kaikin puolin todella opettavaista aikaa, onneksi Heidin tuki oli 24h saatavilla. Tästä meille jäi kasvamaan Hilman tyttö Alma. Almankin kanssa yritettiin käydä näyttelyissä, mutta neiti oli sitä mieltä, ettei tiedä mitään pahempaa kuin näyttelykehä. Kehän ulkopuolella oli super kivaa, mutta kehässä tätä pikku hurmuria alkoi jännittämään. Niinpä hylkäsimme näyttelyuran aika nopeasti ja keskityimme kaikkeen sellaiseen mistä myös Alma itse nautti. Kävimme pentujen leikkikoulussa vuoden ikään asti, sen jälkeen treenasimme arkitottelevaisuutta ja rallytokoa. Kesäisin kävimme agilityharjoituksissa.

Elokuussa 2016 meillä syntyi Hilman toinen pentue (Llewpart´s G-pentue). Pentueeseen syntyi 4 pentua, mutta suureksi suruksemme menetimme pienen Sisun 7 viikon ikäisenä. G-pentueesta meille kotiin jäi Kaisla, pikku tättähäärä. Tämän hyvin määrätietoisen neidin kanssa oli alusta lähtien selvää, että rajat tulee opettaa selkeästi. Niinpä lähdimme pentukursseille opettelemaan arjen taitoja. Kurssit olivat mielenkiintoisia ja Kaisla oli todella innostunut oppilas. Sen kanssa oli super kiva käydä treenaamassa, kun neiti halusi tehdä töitä ohjaajalleen 110%. Kävimme myös noseworkissa ja agilityn alkeiskurssilla. Lopulta pääasiallinen harrastuksemme on kuitenkin ollut näyttelyt, niiden tiimoilta olemmekin jo tehneet monia unohtumattomia reissuja.

Heidi oli jo vuosia puhunut minulle ja Jasminelle kasvattajan peruskurssista. Vihdoin tammikuussa 2020 otimme suunnan Turkuun ja suoritimme kurssin. Kurssin jälkeen anoimme haltijan lisäykset ja niin meistäkin tuli virallisesti Llewpart´s kennelin kasvattajia. Olen super onnellinen ja kiitollinen Heidille tästä mahdollisuudesta. Punavalkoiset töhöttäjät on kyllä vieneet sydämemme ja niiden kautta olemme saaneet ihania ystäviä ja tuttavia elämäämme.

Esittely Jasmin -instagram iasminum_wss

Heippa!

Minä olen se 3.12.1998 syntynyt ”maailman suloisin prinsessa” eli tuttavallisemmin Jasmin. Opiskelen tällä hetkellä Metropolia AMKssa ja ajatuksenani on jatkaa opiskeluista vielä pidemmälle. Elämäni pyöriikin opiskelun ja koiralauman ympärillä.

En muista juurikaan mitään ensimmäisestä koirastamme Sulosta, joka siirtyi ajasta ikuisuuteen, minun ollessa reilu 3-vuotias. Kultaisena muistona on eräs tietty valokuva, jossa istumme Sulon kanssa niityllä, minun ollessa ehkä vuoden ikäinen. Ja yhä edelleen vanhempani nauravat Sulon ”lihapullapieruille”.

En myöskään muista, kun haimme ihka ensimmäisen walesimme, Tikrun, mutta vanhempani jaksavat muistuttaa, kuinka hyppäsin heti kiljuen isäni syliin, kun pennut ja niiden emä tulivat meitä tervehtimään. Hassua ajatella, että siitä hetkestä on tultu tähän päivään, jossa koirien läsnäolo on MUST, sillä ilman niitä en osaa enää elää. Onhan se nykyään niin ihanaa, kun lauma tulee kauhealla töhinällä ovella vastaan, kun tulen jostain kotiin (ihan vain vaikka roskia viemästä).

Alusta saakka olen ollut täysillä mukana äidin kanssa koiraharrastuksessa. Kun Tikrun kanssa käytiin näyttelyissä, nukuin minä Tikrun häkissä päikkäreitä kesken pitkien näyttelypäivien. Nykyään minä olen se innokkain näyttelyissä kävijä, eikä pitkä päivä enää tunnu missään. Muistan myös olleeni seuraamassa äitiä ja Tikrua erilaisissa koulutuksissa ja agilitytreeneissä. Tikru oli mitä mahtavin persoona, esimerkiksi agilitytreeneissä haukkumisesta ei tullut loppua oli sitten kyseessä oman vuoron odottaminen tai itse radan suorittaminen. Nauroin varmasti kentän laidalla välillä kippurassa touhua katsoessani. Muistan, kun Llewpart’s A-pentue syntyi heinäkuussa 2008. Ja muistan myös kaikki sen jälkeen. Kun ikää on tullut enemmän, olen ollut aina vain aktiivisemmin mukana äidin kanssa touhuamassa. Muistan, kun Vilman ja hänen siskonsa syntyivät ja muistan, kuinka Miina ja Pani tulivat hakemaan Hilmaa meiltä. Ja muistan ne krokotiilin kyyneleet, kun Vilma lähti enolleni, Anssille, ensimmäistä kertaa kokonaisen 500m päähän. Muistan itkeneeni ja sanoneeni, etten enää koskaan näe Vilmaa. No, eihän se ihan niin mennyt. Vilman kanssa harrastin vuosien varrella agilityä ja vähän rally-tokoakin. Ja onhan sitä A-pentueen Huldankin kanssa tullut treenailtua samoja lajeja. Ja myös Huldan velipoika Lucky on päässyt muutaman kerran kokeilemaan agilityn saloja, ja poitsulla onkin ollut hauskaa.

Minulle ensimmäinen ns. ikioma koira oli joulukuussa 2015 syntyneestä pentueesta Fanny ”Llewpart’s Fairy-Tale Girl”. Ja Fanny onkin ollut mitä mahtavin koira ja on yhä minun pieni muruni, jonka kanssa halitellaan päivittäin, koska voidaan. Fannyn kanssa mentiin agilityn alkeiskurssilla neidon ollessa 4kk vanha. Ja siitä onkin alkanut meidän harrastukset. Fannyn kanssa ollaan aktiivisestikin, mutta ei tavoitteellisesti, harrastettu agilityä, rally-tokoa ja tokoa. Ja on sitä käyty nose workiä kokeilemassa myös sekä oltu koirien kuntopiirissä. Tokon puolella Fanny osoitti poikkeuksellista kykyä rauhoittua ja kuunnella hyvinkin kuuliaisesti minua. Meillä ei ole ennen Fannya ollut koiraa, jonka kanssa toko on onnistunut. Sähläri walesilta sanoisin, että tokossa pärjääminen on hyvä saavutus. Mutta Fanny onkin ollut poikkeuksellisen rauhallinen yksilö ja monesti minulta on kysyttykin, että on rotu todella näin rauhallinen. No ei kyllä ole ja löytyy Fannystakin vauhtia, ihan riittävästi. Näyttelyt ovat kuitenkin ollut meidän pääasiallinen harrastuksemme ja siinä Fanny onkin pärjännyt oikein hyvin, saavuttaen tittelirivinsä ja muutamia muita hienoja voittoja.

Fannyn ensimmäiset lapsoset syntyivät heinäkuussa 2019. Ja näistä neljästä murusta jäi kaksi, Iita ja Hilla, meille kotiin kasvamaan. Nyt kotona onkin enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuin vuosiin. Tyttöjen kanssa ei ole tylsää päivää, mutta se onkin ehkä koiraperheen elämän paras puoli. Iita ja Hilla ovat meidän kaksoset, mutta kuitenkin todella erilaisia. On hauskaa ja mielenkiintoista seurata pentuesisarusten kasvua aivan oman nenän alla. Joka päivä näen kaksosista eroja ja toisaalta yhtäläisyyksiä. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo näiden kaksosten osalta.

Olemme äidin ja Miinan kanssa ehtineet tuoda yhden vauhdikkaan poitsun rapakon toiselta puolelta Ruotsista, kennel Don’silta. Tonic ”Don’s På Rödä Mattan” on touhukas ja hyvin ihmisrakas nuori herra. Tonic/Tonne/Tollo (rakkaalla lapsella on monta nimeä) asustaa Miinan isän ja veljien luona muutama flätti, ajokoira ja kissat kavereinaan.

Tammikuussa 2020 otimme vihdoin Miinan kanssa asiaksemme käydä kasvattajan peruskurssi, josta äiti oli meille jo muutaman vuoden ajan puhunut. No Miinan kanssa suoritettiin kurssi (täysin pistein :D) ja muutamien virallisten asioiden hoitamisen jälkeen, voimme nyt ylpeänä sanoa olevamme Llewpart’s kennelin kasvattajia. Kolmen hyvän ystävän ja vahvan naisen liitto, jonka johtotähtenä ovat rakkaat punavalkoiset töhöttäjämme, meidän walesinspringerspanielit. Ja jokainen kasvattaja tarvitsee ne mahtavat kasvatinomistajat, ja niitä meillä piisaa. On ihan uskomatonta, kuinka paljon uusia ystäviä näiden vuosien aikana on tullut, sekä kasvattien omistajista että muistakin walesi ihmisistä.

Nyt lähdemmekin innolla kohti tulevaisuutta, uskolliset walesit rinnallamme. Uusia haasteita kohti!

 





  

Copyright © 2011-2020 (Heidi Toivanen)